Ruonan sotakorvausalukset
Ruona Oy oli vastuussa sotakorvauslaivojen valmistuksesta, sekä niiden korjauksesta. Valtio taivutteli Ruonan valmistamaan 12 kappaletta 500 hevosvoiman järvihinaajia, joista kolme oli jäävahvistettuja. Hinaaja oli haastava alustyyppi, joten Raahessa jouduttiin tekemään valtavia muutostöitä. Telakalle johtanut väylä jouduttiin kaivamaan syvemmäksi. Sotakorvauksia ennen Ruonalla oli valmistettu ainoastaan varppausmoottoriveneitä.
Kuten muissakin sotakorvauspajoissa, myös Raahessa oli jatkuva puute raaka-aineista ja tarvikkeista, joka nosti ihmisten luovuuden huippuunsa. Ilmari Harki kertoi esimerkin ruonalaisesta kekseliäisyydestä. Hinaajien savupiiput oli sovittu maalattavaksi krominkeltaisella. Kyseistä maalia ei kuitenkaan ollut kotimaasta saatavilla ja toimitusajat ulkomailta olivat pitkiä. Muuan Ruonan varastomies keksi yhdistää keltamultajauhetta tärpätin, bensiinin ja talousspriin sekoitukseen.
Tämä ajanjakso muodostui lopulta Ruonan kohtaloksi. Sotakorvausten toimitusten päätyttyä, laivakorjausten hinnat arvioitiin liian vähäisiksi, joka aiheutti konkurssin vuonna 1952. Noin 700 ruonalaista jäi työttömäksi, joka oli paljon, jo muutenkin vähäisessä 4500 asukkaan kaupungissa.
Suomen sotakorvausten arvo
Suomi maksoi Neuvostoliitolle 300 miljoonan kultadollarin arvosta sotakorvauksia tavarantoimituksina vuosina 1944-1952. Vuonna 1948 summa laskettiin 226 miljoonaan kultadollariin. Nykyrahassa mitattuna, tämä tarkoittaa noin 4,5 miljardia euroa.
Ulkoministeriö oli vastuussa sotakorvaus neuvotteluista vuoden 1944 syksyllä. Sotakorvaukset sitoivat 5-16 % valtion menoista vuosien 1945-1952 aikana. Menot tarkoittivat 7-12 miljardia markkaa.
Korvausten toteuttamisesta oli vastuussa Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta (Soteva), jolla oli väliaikaisen ministeriön valtuudet.
Sotakorvaustoimitukset
Ensimmäisenä sotakorvausvuonna luovutettiin 119 alusta. Luovutettuihin aluksiin lukeutui muun muassa merilastilaivoja, tankkilaivoja, jäänmurtajia, höyrylastilaivoja ja proomuja. Kokonaisuudessa erilaisia toimitettuja aluksia oli 535.
Toimitukset olivat niin valtavia, että rautatiekuljetuksiin tarvittiin peräti 345 000 junavaunua. Metalliteollisuuden tuottama rautatiekalusto oli haluttu luovutustuote, toisesta sotakorvausvuodesta lähtien. Suomen metalliteollisuuden piti tehdä isoja uudistuksia, jotta korvauksista selviydyttäisiin. Tuotteisiin sisältyi myös 52 500 sähkömoottoria, 1 140 muuntaja-asemaa ja 30 täydellistä tehdaslaitosta voima-asemineen. Puuteollisuus myös näkyi korvauksissa, sillä suomalaisvalmisteisia pystytysvalmiita puutaloja alkoi mennä rajan toiselle puolen. Paperiteollisuuden puolelta esimerkiksi paperia toimitettiin 128 000 tonnia ja pahvia 60 000 tonnia.
Suomi hoiti sotakorvaukset
Kun sotakorvaukset olivat viimein suoritettu, niin Soteva lakkautettiin vuonna 1953. Korvausten ansiosta avautui kauppayhteydet itään ja vientiteollisuus kukoisti. Englanti ja Yhdysvallat kiinnostuivat suomalaisesta tuotannosta. Suomelle annettiin arvostettava nimi: Maa, joka maksoi velkansa. Suomi on edelleen maailman ainoa maa, joka on maksanut sotakorvauksensa.