Toimitusjohtaja Oesch
26.11.1936 Ruona Oy:ssä pidettiin yhtiökokous, jonka aiheena oli uuden toimitusjohtajan valitseminen. Tehtävään valittiin diplomi-insinööri Emil Gotthold Oesch. Samalla päätettiin uusia koko johtokunta. Uutena toimitusjohtajana Emil osti 26.11.1936 Ruona Oy:n entiseltä tehtävästään eronneelta toimitusjohtajalta Juhan Järviseltä sekä apteekkari Väinö Mäkiseltä osake-enemmistön. Vuonna 1936 Emil omisti 56 % Ruonan osakkeista.
Vuoden 1937 aikana tehtaalla tehtiin Emilin johdolla paljon parannuksia ja uudistuksia. Päärakennus muutettiin levy – ja rautarakennepajaksi. Entinen varastorakennus muutettiin koneistamoksi ja viilaamoksi. Em. tiloihin hankittiin nostolaitteet. Entinen talli remontointiin varastoksi. Puutyöpajalle, kattila- ja konehuoneelle rakennettiin uusi tiilirakennus. Raiteet vedettiin pihoille ja työpajoille. Sähköjohdot uusittiin sekä suoritettiin mittavia konehankintoja. Ruonan toimintaa suunnattiin suurempiin ja raskaampiin tilaustöihin sekä laivojen rakentamiseen.
Tulipalo ja sota
16.4.1938 suuri tulipalo aiheutti tehtaalle tuhoa huolimatta Oeschin aikaansaamista uudistuksista ja uudesta paloturvallisuuden parantamisohjelmasta. Konepaja, mallivarasto, konttorirakennus sisälmyksineen sekä valtava määrä muuta omaisuutta katosi tuhkana tuuleen. Vakuutus pelasti yhtiön tiukasta tilanteesta ja palon aiheuttamia tuhoja ryhdyttiin korjaamaan. Koneistamo rakennettiin entistä ehommaksi ja konepaja kunnostettiin paremmaksi kuin missään muussa konepajassa. Palaneiden koneiden tilalle hankittiin uudet ajanmukaiset koneet, joiden avulla Ruonan teollinen kehitys jatkui.
Kun Neuvostoliitto aloitti sodan Suomea vastaan vuonna 1939, yhtiön toiminnan jatkuminen oli yhteiskunnalle hyvin tärkeää ja vain hieman yli puolet Ruonan työntekijöistä joutui lähtemään ase- ja rintamapalvelukseen. Pienemmällä työväestöllä (alle 160 työntekijää) sotatarvikkeiden, sekä rakennus- ja uudistustöiden valmistus oli koko talvisodan ajan loputonta pitkän työpäivän tekemistä. Ruona Oy oli ainoa toiminnallinen teräsvalimo pohjoisessa, Lokomo Oy toimi Etelä-Suomessa.
Sodan jälkeen vuonna 1945 Emil perusti nelivuotisen ammattikoulun tehtaalle, jossa valmistui koneasentajia Ruona Oy:lle sekä muille metalli- ja koneyhtiöille. Emil oli myös palkannut sairaanhoitajan ja hankkinut sairausvakuutuksia työntekijöille.
Emilin nuoruus ja työuran alku
Emilin sveitsiläiset vanhemmat olivat (Karl) Christian Oesch ja Anna Barbara Oesch o.s. Stegman. Emilillä oli 8 sisarusta. Emil syntyi toiseksi vanhimpana lapsena 18.4.1884 Valkjärvellä. Perhe muutti Tohmajärvelle 1894, johon meijeristi-isänsä perusti vuonna 1895 voi- ja juustomeijerin. Lapsesta asti Emililtä löytyi lahjakkuuksia teknisessä työssä, joten hänen ammatinvalintansa oli helppo päätös. Kotonaan poika vietti 17-vuotiaana aikaansa valtakunnassaan, eli siis konehuoneessa, missä hän hakkasi vasaralla metallia päivät pitkät. Saman ikäisenä Emil lähti opiskelemaan Burgdorfin Teknilliseen opistoon Sveitsiin koulutukseen. Hän kirjoitti kirjeitä saksan kielellä perheelleen, joissa hän kertoi kärsivänsä rahapulasta, saksan kielen käytöstä sekä koti-ikävästä.
Valmistuttuaan diplomi-insinööriksi, Emil siirtyi Itävaltaan Andritzin tehtaalle töihin, jossa kehitettiin suuria kaivospumppuja. Itävallassa Emil solmi ensimmäisen avioliittonsa Elsa Elizabeth von Schwefferin kanssa. He saivat neljä lasta: Uno, Helga ja Edith sekä Erna, joka menehtyi 2-vuotiaana. Emil oli kiinnostunut Suomen asioista ja politiikasta. Hän päätti muuttaa perheineen Suomeen, mutta valitettavasti vaimo menehtyi vuonna 1919, ennen kuin matka kävi toteen.
Emil saapui Suomeen vuonna 1920. Hän solmi avioliiton Gurli Irene Tötterman`nin kanssa. Emil työskenteli Mäntän G.A. Serlachius Ab:n konepajalla 1921–1936. Vuonna 1922 konepajan johtoon valittu DI Emil Oesch aloitti prosessipumppujen suunnittelun ja tuotannon. Emil oli erittäin innokas ja taitava pumppujen kehittäjä. Hän oli ahkera palokuntamies, mikä vaikutti varsinkin 1920-luvun valmistukseen. Tuotteisiin kuuluivat teollisuuspumppujen ohella palopumput, paloruiskut ja paloautot. Mäntässä Emil oli mukana suunnittelemassa Suomen ensimmäisiä paloautoja työnjohtaja Peuran kanssa. Emil kehitti prosessipumppusarjan D. Tänä aikana syntyivät pojat Hans, Peter ja Herbert. Vuonna 1929 äiti Gurli kuoli pois.
Työura päättyi Ruonalla
Vuonna 1936 alkoi uusi työsuhde Ruona Oy:ssä. Koska Emilin metallin käsittelytaidot tiedettiin, hän sai erikoisluvan keksiä patentteja ennen suurta johtajan uraansa. Samana vuonna Emil solmi kolmannen avioliittonsa Brita Sofia Koskisen kanssa. Heille syntyi lapset Mikko, Aulis, Lauri ja Eine.
Emil tiesi, että Raahe olisi pääpiste hänen työlleen ja elämälleen. Kun eläkeikä alkoi, hän oli jo väsynyt mies, joka vietti aikaansa mietiskellen. Perhepiirissä hän tykkäsi retkeillä luonnossa. Vapaa-ajallaan piti yhtä hyvää huolta puutarhastaan kuin entisestä työpaikastaan.
Emilin lähdettyä työstään uuden toimitusjohtajan pääkonttori siirrettiin Helsinkiin, jolloin tehtaan työskentelyä ei voitu valvoa paikan päältä. Laivojen rakentaminen ja korjaaminen Neuvostoliitolle olivat tulleet alhaisilla sopimushinnoilla kalliiksi tehtaan toiminnalle, rahapulasta kärsittiin niin töissä kuin työntekijöiden kotonakin.
Vielä 68-vuotiaana 11.10.1952 Emil päätti entisenä oikeudenmukaisena ja vastuuntuntoisena toimitusjohtajana käydä Helsingin Kansallis-Osake-Pankissa pyytämässä lainaa Ruona yhtiölle. Siihen aikaan rahan puute oli aiheuttanut enemmän stressiä Emilille kuin sydänsairaudet vaivanneet hänen terveyttään. Helsingissä Emil joutui pettymään pankin hylkäävään lainapäätökseen ja hän lähti tyhjin käsin paluumatkalle takaisin Raaheen. Kun juna oli lähestymässä Ylivieskan asemaa, Emil sai sydänkohtauksen ja kuoli kahden viikon kuluttua Raahen sairaalassa.
Koko Raahen hautajaiset
Hautajaiset pidettiin 18.10.1952 Raahessa Oeschin omassa kodissa, Rantakatu 53:ssa, johon osallistui ”koko Raahen väki”. Laulukuoro lauloi Emilin lempilauluja, kuten Henrik Boreniuksen kappaleen Muisto. Emil haudattiin Raahen hautausmaalla, jonka jälkeen pidettiin muistosanat. Läheisten ihmisten muistot Oeschin elämästä kirjoitettiin moniin sanomalehtiin. Tiukkana, mutta kunnioitettuna johtajana Emil Oesch teki Raahesta metallimiesten kaupungin.
Vuoden 1952 jouluaaton aattona Ruona Oy ajautui konkurssiin, joka aiheutti Raahelle suuren laman. Konkurssi oli aikanaan Suomen suurin, alihankkijat mukaan lukien noin 1 000 henkilöä jäi työttömäksi ja velkoja ei pystytty maksamaan valtiolle.
Kesällä 2006 Mäntän pumppumuseo nimitettiin Emil Oesch Pumppumuseoksi.
Mannerheim-ristin ritari no 131 maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Karl Lennart Oesch on Emilin veli.